Olimme aivan normaalisti maastoilemassa täällä Pirkanmaalla, kunnes Vili kolautti takajalkansa isohkoon kiveen. Vili rupesi samointein ontumaan aika paljon sitä jalkaa, joten talutin sen tallille hitaasti ja rauhassa, höpisten mukavia ja toivoen vain, että jalka olisi tärähtänyt tmv.
Tallissa pyysin erästä tallilaista pitämään Viliä, kun otin sen varusteet pois ja katsoisimme jalkaa pihalla, kun hevonen ei suostunut menemään pesarille päinkään. Vuohiseen oli tullut pieni ruhje, joten putsasimme ja laitoimme siihen betadine kääreen, toivoimme sen olevan vain kolautus ja lähdin kotiin. Hetken päästä tallinomistaja soittaa, että Vili on levoton ja tuskaisen näköinen.
Lähdin tallille ja soitin suoraan päivystävälle eläinlääkärille, joka tuli iltamyöhään vaille kymmeneltä, n. 1,5 tunnin kuluttua soittamisesta.. Eläinlääkäri katsoi jalkaa pintapuolin. Ei turvotusta eikä lämpöä. Hän ajatteli kaviossa olevan jotain, joten ell irroitti kengän, kokeili hieman pihdeillä ja päätyi diagnoosiin "kaviopaise" (????) Kolautuksesta kaviopaise? Laittoi hauteen, antoi kipulääkettä ja sanoi, että jos pahenee niin soita eläinlääkäri uudestaan.
Seuraavana aamuna menimme Janikan kanssa tallille, jotta katsoisimme Vilin jalan tilanteen. Edelleen kipeä ja tuskainen. Soitimme Tampereen Hevosklinikalle Teivoon, josta saimme ajan 13.30. Hevonen kyytiin ja suunta peläten Vilin puoliylläpitäjän Janikan kanssa kohti Teivoa.
Hevonen matkusti hyvin ja rauhallisesti. Jouduimme pari tuntia odottelemaan, kun olimme niin ajoissa. Kuitenkin aikataulussa meitä tultiin noutamaan. Eläinlääkäri huomasi hevosen ontuvan melko rajusti, kokeili jalkaa pihdeillä koko kavion halki, ja tämä sattui huomattavasti hevosta. Vilille laitettiin hieman rauhoittavaa, kun eläinlääkäri kuvasi Vilin jalan. Ei tarvittu ottaa kuin pari kuvaa, vaikka tarkoituksena olisi ollut ottaa viisi kuvaa, vuohisesti ja kaviosta. Huomasimme heti eläinlääkärin ilmeestä, kun hän katsoi kuvat, että kaikki ei ollut hyvin. Nainen pyysi meidät katsomaan kuvia, jossa hän sanoi sitten kavioluun olevan pahasti murtunut. "Kavioluun axiaalinen murtuma koko kavioluun halki niveleen asti. Veimme Vilin karsinaan odottelemaan ja eläinlääkärin kanssa juttelimme vaihtoehdoista:
Joko laitetaan rengaskenkä tai tehdään leikkaus, jossa luu ruuvattaisi kiinni, ennuste molemmissa epävarma, leikkauksella kuitenkin parempi.
Saimme Vilin ja kipulääkkeet mukaan ja lähdimme takaisin kotitallille Valkeakoskelle. Molemmat Janikan kanssa olimme järkyttyneitä ja surullisia, kaikki on niin epävarmaa, Vilistä ei saata tulla enää koskaan hevosta.
Selvitin vakuutusyhtiöstä korvaako vakuutus ja vastaus oli myönteinen. Päätimme leikkauttaa Vilin kavion. Viikko meni tosi hitaasti odottaen leikkausta.. Viliä ei saanut siirtää karsinasta tietenkään, mutta heppa käyttäytyi koko viikon mallikkaasti, siivosimme itse karsinan joka päivä, harjailimme ja paijailimme Viliä.
Tänään 07.08.2014 lähdimme klinikalle. Pari päivää sitten eläinlääkäri soitti ja halusi pitää Vilin yötä klinikalla jotta saisi valmistella leikkausta ajoissa. Päästyämme klinilalle Vili meni suoraan leikkauspuolen karsinaan, jossa se laitettiin kiinni kahdelta puolelta, luultavasti ettei riehuisi ylimääräisiä. Vieressä oli jokin melko nuori lämminverinen ravihevonen, joka oli ilmeisesti myös menossa leikkaukseen. Vastapäätä karsinoita oli hevosten "pehmustettuja" heräämiskarsinoita, jossa olikin yksi hevonen heräilemässä.. sinne se pienisuuri hevosenikin huomenna joutuisi..
Vili rauhoitettiin, annettiin kipulääkettä ja eläinlääkäri kuvasi kaviota ruuvien kanssa ja vähän jo käsiporalla teki jotkin ruuvin reijät. Tässä kuvatessa selvisi, että Vilillä on jonkinlainen toinenkin pieni murtuma kavioluun reunassa, joka ei kuitenkaan yhdisty tähän suurempaan murtumaan, mikä on hieman positiivistä, koska muuten kavioluu olisi käytännössä neljässä osassa, eikä mitään olisi tehtävissä. Jouduimme Janikan kanssa poistumaan klinikalta, mutta eläinlääkäri sanoi hiovansa kavionpintaa ja laittavansa hauteen jalkaan, jotta kavio pehmenisi ja pöpöt pysyisi poissa. Sinne se hevonen jäi "humalaisena" nuokkumaan.
Tähän loppuun en osaa muuta kirjoittaa, kun että odotetaan parasta ja pelätään pahinta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti